Olen viime aikoina tutkiskellut kontrollia ja omaa tarvettani kontrolloida asioita. Olen aina tiennyt minulla olevan paljon pinnallista kontrollia: tarvetta pitää langat käsissä, tarvetta siihen, että asiat tehdään juuri oikein ja minun tavallani. Olen huomannut itsessäni myös hienovaraisempaa ja ehkä energeettisempää kontrollointia, jossa ikäänkuin pidän itseni ja lähipiirini kasassa.
Yleisesti kontrolli on yritystä hallita asioita ja pitää lankoja omissa käsissä. Kontrolli on jotain todella uuvuttavaa itselle, mutta myös lähipiirille. Se pitää hermostomme kuormittuneena. Mutta sen intentio on pitää itseä turvassa.
Vaatii todellista antautumista päästää irti kontrollista.
Minulle kontrolli on tarkoittanut erilaisia kerroksia.
✊🏼 Fyysinen kontrollissa asiat on paras tehdä minun tavallani ja ajattelen olevani jollain lailla vastuussa muiden toimista.
⚡ Ympäristöä kontrolloidessa minun tulee jatkuvasti olla tietoinen muiden tunnetiloista ja siitä mitä ympärilläni tapahtuu. On oltava valmis reagoimaan muiden tunnetiloihin ja reaktioihin.
🗝️ Aidon itsen kontrollointiin minulla liittyy omien tunnetilojen kontrolli. Mitä tunteita otan vastaan, mitä näytän ulospäin ja mitä tunteita annan itseni luvan tuntea.
🔥 Elämän kontrollointiin taas liittyy se kuinka paljon voin vaikuttaa elämän virtaukseen. Asiat tapahtuvat omalla painollaan ja yritän ottaa ne vastaan.
Se miten kontrolli ilmenee, riippuu henkilöstä, mutta se syntyy vastustuksesta ja turvattomuudesta.
Kysyn itseltäni: mitä tunnetta vastustan?
Olen työstänyt omaa kontrolliani usein eri tavoin:
🌬️ Hengitysmatkalla fyysisen kehon kautta. Kehoni on todella pitänyt kiinni ja pitää välillä vieläkin.
🪽 Kohtutyöskentelyssä olen eheyttänyt maskuliini- ja feminiinienergian tasapainoa ja kohdannut erityisesti häpeän tunnetta.
✨ Tunnetyöskentelyn avulla olen purkanut kehostani tukahdutettua vihaa ja pelkoa.
Uskon, että on mahdollista saavuttaa kontrollivapaa elämä. Askel askeleelta kuljen sellaista kohti 🦶🏼